Vappua!

Vappuaatto kääntyi juuri vappupäivän puolelle. Tervetuloa toukokuu! Istun yksin meille uudessa nojatuolissa, joka on ihana. ❤ Viime yön sain nukkua meille uudessa sängyssä. Se on täydellinen. ❤ Saa nähdä jääkö nämä ihanuudet meille vai muuttavatko ne syksyllä jälleen uuteen osoitteeseen. Siihen asti nautin näistä jokatapauksessa täysin siemauksin.

Meille uudet vähän käytetyt huonekalut ovat arjen luksusta. Vuoden 2013 syksyllä jouduimme kemikaalialtistusteni takia hävittämään suuren määrän huonekaluja. Lähinnä vanhojen lastulevyjen aiheuttamat käryt olivat niissä oireideni aiheuttajia. Nukuimme pari vuotta lattialla pelkillä patjoilla ja säilytimme irtaimistoa pahvilaatikoissa. Pikkuhiljaa olemme löytäneet puhtaissa tiloissa olleita käytettyjä huonekaluja entisten tilalle, mutta edelleen huushollissa tuntuu vallitsevan hallitsematon kaaos. Uudet huonekalut eivät tule kysymykseenkään voimakkaiden palon- ja homeenestokäsittelyjen vuoksi. Lapsille erehdyttiin ostamaan uudet sängyt, mutta ne saatiin sisälle vasta muutaman viikon tuuletuksen jälkeen. Siispä kyttäilen jatkuvasti tuntosarvet herkillä mistä löytyisi milloinkin meille todellisia huonekaluhelmiä. Nämä viimeiset löytömme lukeutuvat ehdottomasti niihin. 😍

Elimistön altistustuntosarvet tuntuvat olevan jälleen liiankin aktiivisina. Liekö matalapaineella osuutta asiaan? Olen iloinen, että päätimme juhlia vappua eilen, aatonaattona. Eilen olin kohtuullisen hyvässä kunnossa yskää, nuhaa, pään-, poskipäiden- ja korvasärkyä lukuunottamatta. Mutta nuita pikkuvikoja ei lasketa. 😃 Onneksi pääsin kauppareissulla väistämään pahiten homeelle, pesuaineille ja parfyymeille haisseet pariskunnat. Muutamia pitempiä pakoaskeleita ja hyllyjen väliin ryntäilyä se vaati, mutta oli kyllä lopputuloksen kannalta sen vaivan arvoista. Vappubileet vietettiin siis aatonaattona vakioporukalla oikein mukavan rauhallisesti saunoen, iltapalaa ja kuohuviiniä maistellen. Ystävät on rikkaus!

Tänä iltana juhlat olisikin jääneet juhlimatta voimakkaiden oireiden vuoksi. Päivä on mennyt hiljaisuuden vallitessa ja sohvalla nuokkuen. Ei ole taas ollut ääntä eikä voimia millä seurustella. Lyijyliivit iskeytyi jälleen painolastiksi. Olen joutunut pitämään paljon silmiä kiinni vaikka todellinen uni ei ole pyrkinytkään riesaksi. Kiitos painomusteiden ja pesuaineiden! Se tunne minkä kemikaalimyrkyt minulle aiheuttaa on niin vaikeasti selitettäviä etten millään osaa sitä painostusta pukea sanoiksi.

Tassuterapeutit järjestivät onneksi vaikka minkälaista näytelmää tällekin päivälle. Näiden kahden viha-rakkaussuhdetta on kyllä huippumukava seurata. Perheelle ja karvakavereille kelpasin hyvin taas ihan mykkänäkin. Toki se vaatii paljon enemmän perheeltä pitkää pinnaa, viitseliäisyyttä ja aktiivisuutta tulla lähelleni, että päivän askareet saadaan tehtyä ja ajatukset vaihdettua. Itselleni en millään meinaa kelvata. On niin rasittavaa, kun olisi sanottavaa, kommentoitavaa, juteltavaa, mutta kun en kykene. 😷 Päässä kyllä ehtii poukkoilla vaikka sun mitä näinä mykkähetkinä. Noh, juttelenpa taas sitten kun kurkku kestää!

Oikein mukavaa vappua, ketkä siinä humussa vielä olette! 😊

Hajujen päivä

Tänään oli taas aamu, jolloin home haisi ulkona heti, kun avasin ulko-oven. Luulisi lumipeitteen ja pienen yöpakkasen pitävän hajut loitolla, mutta eipä vaan pidäkään. Joka kerta ulkohomeen iskiessä tajuntaan tulen yhtä tyrmätyksi. On käsittämätöntä miten taivaan ollessa kattona, hajut voivat olla niin voimakkaita, että hengitys salpaantuu.

Toinen ihmetyksen aihe itsessäni on, että miten voin ylipäätään haistaa mitään! Nenästä vuotaa jatkuvasti vettä ja verta kaikissa olomuodoissa. Limakalvot turvottaa niin, että poskipäitä jomottaa alvariinsa. Miten nuin rikkinäinen nenä voi vielä aistia jotain? Erotanko kaikki hajut vaiko pelkästään niitä, jotka ärsyttävät. Olen taipuvainen veikkaamaan jälkimmäistä. Mielestäni mm. kukat, ruoho, savu, hajuvedet, hiustenpesuaineet, kasvo- ja käsivoiteet tuoksuivat ennen hyvältä. Nykyään ne HAISEVAT! Ne haisevat niin, että nokkaa polttaa, kurkkua kuristaa ja silmiä kirvelee.

Tänään ajelimme lentiksen C-tyttöjen sarjakauden viimeisessä turnauksessa Kuopiossa.

Edellä menevä rekka haisi pakokaasulle. Turnauspaikan portaikko haisi betonille ja vesihanan vesi haisi niin homeelle, että jouduin juomapullonikin pistämään roskikseen. Onneksi laukusta löytyi liiskaantunut Supermarjapatukka, jolla sain homeen maun ajettua loitommalle ja samalla kurnivaa mahaa hiljaisemmaksi. Salissa itsessään ei ollut hajuja, mutta keuhkoihin pisti ja yskitti. Valtavat pölymäärät oli toki yhtenä selittäjänä ärsykkeelle.

Kauppareissulla vaatehyllyistä pöllähteli kemikaalien hajuja. Urheiluosaston ohimarssilla haisi pyöränkumit ja kenkäosastolla kumikengät. Jossain oli ilmiselvästi massoittain kynttilöitä, koska haju- ei kun tuoksukynttilät huumasivat ohikulkijan. Kassojen lähistöllä leijaili pesuaineitten voimakkaat käryt vaikken nähnyt koko pesuainehyllykköjä. Välillä hajut olivat niin karmeita, että oli pakko hengittää hihaan, kun unohdin sekä maskin että kaulahuivin kotiin. Hajujen vuoksi kauppareissut eivät innosta nykyisin enää yhtään. Hajut tuovat mukanaan myös sen ihanan lamaavan väsymyksen, joka rajoittaa aivan liikaa toimintakykyäni.

Tullessa autossa ihmettelin järkyttävää hajukäryä. Nuuhkin jokapaikkaa. En ensin käsittänyt mistä haju on peräisin. Sitten nenää niistäessä hoksasin, että ihanhan ne on omat kädet, jotka käryää. Samassa tajusin, että puhelimeni nököttää somasti uusien suojakuorien kätköissä. Ja voi luoja mikä haju kuorissa on! Voisin kuvailla sitä uusien auton suojamattojen kumikäryksi. Huh heijjaa miten on pistävä haju! Osasipa tarttua tiukkaan käsien nahkaan  mokoma haisuli. Montakohan kuukautta kestää taas tuuletus etten enää reagoisi tähän uutuuteen?

Kemikaalit ja niiden käryt ympäröivät meitä jokapaikassa. Asiasta on erittäin hyvä kirjoitus Maaseudun tulevaisuudessa. Kannattaa lukea, jos olet kiinnostunut omasta ja lähimmäistesi hyvinvoinnista.

Tällaisessa hajumaailmassa vietin Allergiaviikon viimeisen lauantain. Kysessähän ei kuitenkaan ole kai allergia - pikemminkin herkistynyt herkistyneen ominaisuus. 😋😁

Kun ärsytys iskee

Home- ja kosteussairaus. Monikemikaaliyliherkkyys. Siinä parivaljakko, josta et voi koskaan tietää mitä se tuo tullessaan. Se on peto, joka iskee arvaamatta kimppuun. Luulet olevasi jo jonkinlainen asiantuntija sairautesi suhteen, kunnes tulee hetki, jolloin yllätys tulee taas täysin puskista.

Voi kehno sitä ärsytyksen määrää, kun intopiukeena lähden jonnekin itselleni tärkeään juttuun: vierailulle, kokoukseen, pelireissulle, matkalle, kauppaan. Näihin liittyy yleensä positiivisia latauksia. Niitä kun ei nykyään viljalti ole. Tilanne voi riistäytyä käsistä välittömästi tilanteeseen saapuessa tai niin kuin tänään – yksi pieni virheratkaisu, ja se oli siinä! Voi jepulis sitä ärsytyksen määrää, kun oireet iskee päälle. Olen sekunneissa invalidi. Siihen loppuu seurustelu. Ääni lähtee. Ajatus hajoaa. Sanat häviää. Naamaa polttaa. Kurkku tukkeutuu. Keuhkoihin sattuu. Väsyttää. Nenä vuotaa verta. Kasvot puutuu. Silmiä kirvelee. Lima valuu nieluun ja nousee keuhkoista. Keskittymiskyky herpaantuu. Vilulla värisyttää.

Ja miksiköhän? No esim. kanssaihmisten hajusta, tilassa olevat hämmingit, tekstiilien höyryt, tuore puu, tupakan savu, polttoaineen käry, pakokaasut, kynsilakat, hiuskiinteet, voimakkaat parfyymit, kynttilät, kukat, kasvit, pesuaineet, home, laho, sienet, märäntö… ihan mikä vaan mitä ei voi koskaan tietää tai ymmärtää. Tänään kohtaloksi koitui astianpesukoneen avaaminen. Pöhköä! Yritin olla avuksi siivoamalla omat jälkeni, mutta sehän on aivan liikaa yritetty.

Jännityksellä toin pääsiäis"rehuja" kotiin. Kestänkö? Kestin!

Narsissien alkuperästä ei ole tietoa, mutta salaatit ja yrtit kelpuutan vain paikalliselta Akonlahden puutarhalta.

Sairauteemme kuuluu välttää kaikkia altisteita. Aivan mahdotonta! Siihen pystyisi vain eristäytymällä täysin puhtaaseen tilaan tapaamatta ketään. Olen monesti kysellyt mahtaiskohan Tsäksönin perikunnalla olla vielä myynnissä Maikholin happikaappi?! Kotona voisin eristäytyä, mutta perhe ei voi käydä missään tai jos käyvät, älkööt tulko kotiin. Ja sitäpaitsi, jos olisi vain ja ainoastaan kotona, tulisin varmasti mökkihöperöksi. Kotiin on niin helppoa jäädä. Piirteitä on jo olemassa.

Kun minulla on pahat oireet päällä, perheen pelastuksena on se, että vaikeissa altistuksissa menetän ääneni. Kun kotiudun pahoista paikoista, perhe säästyy kiukuttelulta ja valituksilta. Mutta voi sitä myllerrystä mikä käy päässä! Jos kaikki ajatukset printattaisiin, se ei olisi lasten kuultavaa eikä menisi sensuurista läpi. Joten keskityn sohvan nurkassa mököttämään. Koetan kommentoida perheen keskusteluja ja elämää, mutta turhaan. Kukaan ei kuule tai ymmärrä. Siksipä tuli tämäkin kirjoitus. Sormet toimii, mutta liekö tässä mitään järkeä.

Tällä mennään sukkasunnuntaina. Ollaan hiljaa! Onneksi tulee lentopalloa teeveestä! Se pelastaa mun päivän. Siis positiivinen lopetus tähänkin postaukseen. Ilman positiivisuutta ei olisi tulevaisuutta!