Hullulla on myös halvat huvit - sanonnan mukaan. Siksikin sovellun oikein hyvin hullun määritelmään. Virtaava vesi pistää hullut liikkeelle. Taas oikein sopiva määritelmä minulle, joka joudun talven pakkasjaksot nököttämään lämpimässä pirtissä tai mikä parasta, palmun alla pötkötellen, elimistöäni suojellakseni.
Tää hullu nauttii nyt keväisistä päivistä niin, että hyvän olon tunnetta ei osaa edes sanoin kuvailla.
Aamukahvit saan nauttia eteläpuolen terassilla auringonpaisteessa lintukonserttia kuunnellen. Laskeskelin kuulleeni kahdeksan erilaista lauluääntä ympäriltäni. Olen huono tunnistamaan pikkulintuja, mutta näköhavainnolla pystyn kertomaan, että kirjosieppo pariskunta on ainakin yksi kuoron äänistä. On ihana seurata niiden iloista pesänrakennustouhua. Voin seurata niiden puuhia sekä aitan terassilta että keittiön ikkunasta. Mitä iloa ne arkeeni tuovatkaan! Samalla mielessä pyörii lapsuuden muisto. Istun ukin sylissä keinutuolissa mummulan pirtissä. Ukki keinuttaa ja laulaa: "Pikkulintu riemuissaan, lauleleepi oksallaan..." Laulu, joka on kulkenut mukanani läpi elämän. Se on ukin arvokas lahja lapsenlapselleen. Näin olen aina tuntenut ja haluan säilyttää tämän tunteen.
Virtaava vesi saa eloa ihan oikeasti tähän hulluun. Olen aina rakastanut purojen tekemistä. Eilenkin vietin pitkät tovit rakennellen ajourien isoista rapakoista johtavia puroja ja pieniä koskia kohti metsän siimestä. Purojen tekeminen on tarkkaa puuhaa ja vaatii suunnittelua, että vesi lähtee virtaamaan oikeasti uomaa pitkin. Pienestä purosta syntyy minulle suuri ilo. Muuten en varmastikaan tekisi niitä vuodesta toiseen. Onneksi tämä sisäinen lapsi ja keväthulluus elää minussa edelleen. Enkä muuten ole ainoa meidän talon purohullu. Hippu ei voi vastustaa vedessä pulikointia. Niinpä se eilenkin syöksyi välittömästi päristelemään puroon, kun päästin sen irti.
Keväthullutus näkyy olevan myös rupisammakoilla. Niitä näkyy nyt joka paikassa. Teillä, poluilla, pelloilla, metsässä. Hormonit hyrrää vissiin villinä vaikka liike näyttää olevan melkoisen kankeaa ja verkkaista. Sain pihaankin ystäväkseni ihan ikioman Rupikonnan. Tämä ystäväni on raukkaparka niin kamalan ruma, että se on minusta jopa söpö. Nätisti patsasteli kuvattavana eikä kiirehtinyt mihinkään vaikka Hippu kävi sitä haistelemassa kuono kuonoa vasten.
Hullu hihkui taas yksikseen ääneen, kun bongasin ensimmäiset korvasienet. Aivan mahtavaa! Talvi on oikeasti takana, kun aletaan saada sapuskaa pöytään luonnosta. Luultavasti huomenna saadaan meillä kevään odotetuinta herkkua, korvasienikeittoa! Eiköhän nämä herkut kasva sen verran kokoa, että pääsen huomenna keittopuuhiin. Pitää vain viritellä irtoliesi terassille ettei tukehduta myrkkykaasuihin pirtissä. Ja kovasti toivon, että elimistöni kestää vielä tätä uskomattoman hyvää herkkua.
On mukavaa olla syntymähullu ja nauttia kevään tuomista iloista! Mutta tekohullu en välittäisi olla.
Olen iloinen ja kiitollinen, kun saan asua keskellä metsää. Olen etuoikeutettu, kun saan olla päivittäin osana luontoa. Arvostan suuresti hiljaisuutta ympärilläni. Hiljaisuuteeni kuuluu tuulen humina puiden latvoissa, linnun liverrys ympärilläni, kärpästen pörinä, kimalaisten surina, sammakon kurnutus, puron solina. Mutta talon katolta kuuluva ilmanvaihtolaitteen mekaaninen hurina rikkoo luonnon hiljaisuuden ja rauhan. Se häiritsee. Se ärsyttää vaikka ääni on todella pieni. Mutta se on pakollinen terveyden kannalta ja se on siis vain valitettavasti hyväksyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti