Ääni meni

Palmusunnuntai, suomen kielen päivä, kunnallisvaalipäivä.
Aika hurjasti merkittäviä tapahtumia monessa perheessä. Elämäntilanne tietenkin ratkaisee mikä näistä kolmessa omassa arjessa eniten painottuu.

Meillä palmusunnuntai on ajatuksen tasolla valmistautumista tulevaan hiljaiseenviikkoon. Omat virpojat ovat kasvaneet ulos trulliajatuksesta ja asuinsijaintimme varmistaa ettei tänne pikkutrulleja ilmesty.

Suomen kielen päivä on arvokas kunnianosoitus yhdelle tukipilarille, jonka varaan kansakuntamme identiteetti rakentuu ja pohjautuu. Päivä on tuonut mieleeni kuinka me kieltämme käytämme. Haluammeko vaalia sen säilymistä? Kuinka puhtaana sen pidämme? Vai haluammeko ottaa yleiseen käyttöön enemmän kansainvälisiä sanoja ja sanontoja?
Arvostan suomen kieltä, mutta aina en voi sitä puhua. Sisäilmaoireet vaikeimmillaan pitävät huolen, että joudun pitämään usein mykkäkoulua. Olen tällöin täysin invalidi sosiaaliseen kommunikaatioon. Olen eristyksissä vaikka olisin millaisessa porukassa läsnä. Tämä on ominaisuus mikä raastaa mieltä ja vie voimavaroja. Se on yksi oireista, joka on aiheuttanut paljon menetyksiä ja muuttanut arkeani.

Kuntavaalin perusoikeuden käyttämistä vitkutin tarkoituksella päivän viimeisille hetkille. Koko päivä oli muutenkin takkuinen eilisen ulkoilmavillityksen jäljiltä. Siihen kun lisää mahdollisuuden jalkautua vaaliuurnille sisäilmasairaaseen kouluun, lopputuloksen pystyin päättelemään. Voin siis kertoa, että annoin itsestäni kaiken näissä kuntavaaleissa. Annoin nimittäin ääneni ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Lisäkiitokseksi vaaliuurnalla käynnistä sain ylähengitystieoireet, pään pökkyräksi ja totaali väsymyksen. Kestihän toimitus peräti 5 min. Rankka laji on tuo äänestäminen.

Päivän päätteeksi kävin täydentämässä vitamiinivaraston. Näistä ja pakastimeen säilötyistä kesän aarteista saan yhdessä Oriflamen Wellness Shaken kanssa taiottua itselleni lisää virtaa ja jaksamista ensi viikon päiviin.