keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Unelmasta todeksi

En ole uskonut, että saan koskaan kertoa tätä, mutta nyt se on totta. Unelmat käyvät toteen.

Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä!


Kolmikannassa työnantaja lupasi minun  aloittaa joulukuussa työt etänä, koska elimistöni ei yksinkertaisesti kestä julkisia tiloja. Työnkuva räätälöidään kuntooni sopivaksi ja saan koulutuksen uusiin työtehtäviin. Kotiini asennetaan tarvittavat härpäkkeet ja ohjelmat työntekoon sekä videoneuvotteluihin. Aloitan työt tosi pienellä tuntimäärällä. Kolmen kuukauden kuluttua tarkistetaan tilanne ja jos jaksan, saan lisätä työaikaa.

Olen niin kiitollinen ja onnellinen! Neljä vuotta yhdeksän kuukautta olen kipuillut, kun en saa enää tehdä töitä. Missään vaiheessa en ole sopeutunut luopumisen tuskaan. Olen haaveillut miten mukava olisi tehdä taas jotakin hyödyllistä. Miten mukava olisi kuulua taas työyhteisöön. Miten helppoa olisi, kun arjessa olisi rytmi. Toisinaan olen vaipunut synkkyyteen, kun en pysty enkä jaksa. Niinä hetkinä olen ollut täysin siinä uskossa, että töihin paluu millään muotoa on täyttä utopiaa. Monesti on itsetunto ollut täysin riekaleina.


Olen kävellyt luonnossa ja unelmoinut. Olen puhunut haaveistani tärkeimmille läheisille. Olen kiukutellut ja kapinoinut epärehellistä kohtaloa vastaan. Olen katsellut öisin unia, joissa olen töissä. Siellä minulla on hyvä olla vaikka unissanikaan en pysty puhumaan. Tunnen nuissa mykkäfilmeissä itseni levolliseksi, onnelliseksi, iloiseksi. Aamulla tuntuu kuin olisin oikeasti elänyt nuo hetket ja tipahtanut sieltä suoraan aamuherätykseen. Välillä toivo on ollut tipotiessään ja olen ollut varma etten ole enää yhteiskuntakelpoinen.


En ole kuitenkaan henkisesti valmis kokopäiväiseksi eläkeläiseksi. Nyt vain toivomaan, että kestän näyttöpäätteen ja verkon sähköärsytykset. Se on ehkä suurin riski tässä kuviossa, kun oirekirjo on sillekin puolelle olemassa. Uskon, että selviän tästäkin haasteesta. Haastehan tämäkin tulee olemaan. Ei ole varmaankaan ihan yksinkertaista palata työmaailmaan lähes viiden vuoden paussin jälkeen.

Työterveyslääkäri totesi, että näin sitä käy kun on molemmilla osapuolilla halua. Mielestäni meille kävi hyvin. Toivon ettei työnantajankaan tarvitsisi katua vastaantuloaan. Töiden aloittaminen vaatii minulta entistä enemmän suunnittelua arjen kulussa, että pysyisin joka päivä työkykyisenä. Se aiheuttaa jonkin verran enemmän rasitus- ja ulkonaliikkumiskieltoa. Nyt on huolehdittava, että olen työkykyinen kaikkina arkipäivinä enkä makaa oireet päällä reporankana punkan syövereissä.

Onneksi viimeisimmät viikot ovat olleet fysiikaltaan hieman parempia hurjasta yskästä huolimatta. Flunssaoireet on ihan pikku juttuja sisäilmaoireiluun verrattuna. Nää mä kestän! Alan päästä myös vieroitusoireista eroon ja elimistö on saanut myrkyttömyydestä buustia. Aktivaatiotasoni on noussut niin huimasti, että muutamat ovat sitä jo ihan ääneen ihmetelleet. Ihan kun minulle olisi sytytetty valot!


On mukavaa, kun herää uudelleen elämään ja huomaa itsekin ne muutokset joita lääkkeetön elämä tuo tullessaan. Joka päivä olen siitä erikseen kiittänyt. Uskon, että sisuttelu ja valopilkkujen etsiminen ei ole mennyt hukkaan. Unelmointi ja haaveilu kannattaa. Siitä saattaa saada joskus palkinnon!


1 kommentti:

  1. Casino Site
    We list all of 온카지노 the best online casinos febcasino for 2021. Play Slots, Blackjack, Roulette and Live choegocasino Casino games. Play slots, poker, blackjack,

    VastaaPoista