Sairauden avaama ovi

Totutusta elämästä luopuminen on kriisi ja se tuo voimakkaita sekä monenlaisia tunteita. Sitä jotenkin kadottaa itsensä. Minulla ainakin meni vuosia ennen kuin aloin jollakin tavalla tulla taas tutuksi tähän uuteen minääni ja uuteen arkeeni. Edelleenkään en ole täysin sinut tilanteeni kanssa mutta sopeutuminen on hyvässä vauhdissa. Suuri merkitys on lähimpien ihmisten ymmärryksellä, tuella, rinnalla kulkemisella ja sietämisellä. He luovat perusturvallisuutta, kun itse on huojuvalla nuoralla.

On tervettä, että mieli järkkyy tässä sisäilmasairaan tivolissa. Lääkäreiltä vaaditaan entistä enemmän viisautta ja kaukonäköisyyttä mikä tuki/hoito on kenellekin parasta. Toivoisin, että masennuslääkitys ei ole aina ensimmäinen vaihtoehto siksi, että siinä aita on matalin ja sillä päästään "helposti potilaaseen kiinni".  Ihanteellinen tilanne olisi, että lääkäri todella pohtii vaihtoehtoja potilaan parhaaksi. Se vaatii lääkäriltä aikaa, tahtoa, viitseliäisyyttä ja sisäilmasairauden tuntemusta. Omalla kohdalla tällaiset kohtaamiset ovat olleet harvinaisia ylellisyyksiä. Jos mielialalääkitykseen päädytään, toivon totisesti, että lääkäri on silloin vastuullinen ja kertoo todella mitä lääkkeet ihmisen mieleen ja elimistöön vaikuttaa. Se on lääkärin velvollisuus ja potilaan oikeus. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että SSRI lääkkeet eivät ole leikin asia eikä niitä pidä määrätä kenelläkään kevein perustein ja ihan vain kokeilumielessä.

Oman lääkityksen purkamisen aloituksesta on nyt aikaa 8kk ja viimeisen pillerin murusen nielaisusta vajaa 5kk. Edelleen saan lieviä vieroitusoireita aika ajoin, mutta pääsääntöisesti elämä alkaa olla sivuoireista vapaa. Moni ystävä, joiden kanssa olen paljon tekemisissä, on sanonut, että ero esim. vuoden takaiseen olemukseeni on huikeasti kohentunut. Ja näin kyllä tunnen itsekin. Ajatukset, järki ja muisti ovat kirkastuneet ihan huikean paljon.

Toivon kovasti voimia teille, jotka taistelette siellä syvimmissä vesissä sisäilmasairauksien kanssa! Toivottavasti löydätte tilanteeseenne sopivia ratkaisuja ja niistä seuraavaa parempaa elämää.  ❤ Itselläni ei vielä syksylläkään ollut uskoa paremman elämän mahdollisuudesta, mutta nyt se on totta. Oireilen edelleen, mutta lievemmin kuin ennen. Oireet tulevat tällä hetkellä huonoista tiloista myöhemmin eivätkä räjähdä täysin käsiin. Toipumisaikakin on ollut viime aikoina lyhyempi kuin aiemmin. Tunnen, että olen niiltä osin paremmassa kuosissa.

Ei ole kauan, kun väitin, että sairaudestani ei ole seurannut yhtään mitään hyvää. Kaikki vuodesta 2012 saakka on ollut pelkkää menetystä. Ihan vasta olen tajunnut, että ilman sairastumista en olisi löytänyt mm. Oriflame yhteisöä. Entisessä elämässä minulla ei olisi koskaan ollut aikaa perehtyä sellaiseen. Nyt minulle on kuitenkin selvinnyt, että yksi yksinäisten päivien sisällön tuoja on ollut se pieni panos, mitä olen oriflamelaisena touhuillut. Omasta pienestä tiimistä ja asiakkaista huolehtiminen on tuonut järkevää tekemistä, jota olen voinut tehdä kotoa pitäen. Onneksi nykyään on parjatut somet ja muut sähköiset viestimet. Ne ovat luoneet minulle kanavan ulkomaailmaan, kun arkisin kyhjötän päivät pitkät kotona.

Toki olen jonkin verran osallistunut  terveyttäni uhmaten myös Oriflamen järjestämiin tapahtumiin ja seminaareihin. Oireitahan sieltä on aina kotiin tuomisina, mutta se pääoma, minkä nuista päivistä saan mukaani, on sitä minkä takia kannattaa jaksaa sinnitellä ja ottaa sitten lepona takaisin muutamana päivänä tai jopa viikkona. Nykyään järjestelen ja ennakoin niin, että kun osallistun johonkin pystyn sitten elpaisemaan riittävästi reissuilun jälkeen.

Viikonlopun Oriflamen seminaarissa sain taas tuntea miten huikea se yhteisö on! Ei tarvitse katua, että lähdin hommaan mukaan vajaa kolme vuotta sitten. Olen saanut Oriflamelta koulutusta, uusia taitoja ja näkemyksiä, ystäviä sekä vähän taskurahaa mikä on todella tervetullut eläkeläisen pussiin. Lisäksi olen saanut hyödyntää perus ammattitaitoani tässä harrastuksessa. Mikä parasta, saan tehdä tätä harrastusta omaan tahtiin ja oman voinnin mukaan. Toki terveenä ollessa tulokset olisivat varmasti paljon paremmat, mutta onneksi olen tajunnut, että kilpaura katkesi kohdallani v. 2012 lajissa kuin lajissa. Jos törmäät näihin hästägeihin somessa, ne tarkoittavat minun Oriflame touhuiluja: #wellnessillnesmama #riikkulinoriflame #rof

Nykyään yritän muistuttaa itselleni, että vain tämä hetki merkitsee ja ihmisen tärkein tehtävä on ravita ja liikuttaa itseään. Haaveilen ja unelmoin, koska niissä on väistämättä positiivinen vire tulevaisuuteen ja aktiivisesti niitä ajattelemalla saatan jopa toimia tietoisesti tai vahingossa niin, että haaveilut  toteutuvat joskus. Viikon verran olemme saaneet nauttia auringosta ja valosta. Jälleen kerran on ollut ihmeellistä huomata miten voimaannuttava vaikutus valolla on. Minä ainakin olen puhtaasti valon lapsi. Odotan malttamattomana kevään ääniä ja vehreyttä.