Niin on lempeät kesätuulet takana päin. Vaikka aurinko paistaa ja lämpömittari huitelee parissakymmenessä, tuuli kertoo jo syksyn koleudesta ja pimenevät illat päivän lyhenemisestä. Vielä olen saanut nauttia auringon porotuksesta, kun olen etsinyt pihalta tyynen nurkkauksen. Nautin täysin siemauksin lämmöstä, valosta ja vähistä vaatteista niin kauan kuin se on suinkin ja aina kun se on mahdollista. Ei mene montaa viikkoa, kun pakkaset kiilaa lämmön tiehensä ja pakottaa minut sisävangiksi. Mutta siitä en vielä murehdi. Otan jokaisen D-vitamiinin murusen luonnosta irti.
Viimeiset viikot ovat olleet yhtä hurlumheitä. Esikoinen lensi omaan kotiin uudelle paikkakunnalle urheilulukioon. Siinäpä on saanut tuhatlappusia heilutella ja tavaroita ajeluttaa ihan omiksi tarpeiksi. Samaan syssyyn lentisharkat pyörähtivät täysimittaisesti käyntiin ja Pohjoisen alueen aluejoukkueleirit pyörivät Rovaniemellä täyttä häkää. Siihen vielä itsellä kokous-/seminaarimatka Tallinnassa ja isäntä töissä niin voitte uskoa, että alkaa tuntua. Sanoin jo jossain vaiheessa, että olen jo ihan puhki vaikka arki vasta alkoi. Kymmenen tunnin yöunet on minulle minimi vaatimus.
Tallinnassa sain olla hotellissa onneksi oireetta. Voin suositella Radissonin SAS Sky hotellia. Se oli siisti ja varustettu ihanilla vuoteilla. Kyllä niissä passasi seurata yleisurheilun MM-kisoja veikaten porukassa tulosvetoja ja koisia pitkiä yöunia. Silmänruuaksi hotellissa oli tarjolla USAn maajoukot. Komeita nuoria miehiä ja kauniita naisia. Ihmettelen vain, että on sitä Trumpilla löysää rahaa, kun hotellissa makuuttaa sotajoukkojaan.
Suurimman osan päivistä vietimme koko matkaporukka ulkona, kun sää suosi ja kaikki tykkäsimme vielä nauttia syyskesän päivistä. Kyllä Tallinna on mukava kesäkaupunki varsinkin kun pysyttelee kaupungin laitamilla, pois turistivirrasta. Siellä on helppoa ja edullista nauttia hyvästä ruuasta ja juomasta, historiasta, kulttuurista ja hemmottelusta. Mutta pitihän sitä tietenkin käydä myös shoppailemassa ja tuliaisten lisäksi kotiin tuomisina oli täysin tukossa oleva akka. Lentokone aiheutti sekä mennessä että tullessa ongelmia etenkin korvien osalta, kun kärsin muutenkin jatkuvista korva- ja poskiontelokivuista. Onneksi älysin ottaa kotoa mukaan painetta tasaavat korvatulpat. Ne helpottivat paljon olotilaa.
Pääasia tässä arjen alkamisessa on, että jokainen on taas loman jälkeen paikkansa löytänyt. Muilla perheenjäsenillä pyyhkii hyvin ja minä repalehdan mukana. Esikoiselle saatiin kiva asunto yhdessä ystävänsä kanssa näppärän matkan päässä koululta ja harjoituspaikoilta. Sisustamalla kunnan kalseasta vuokrakämpästä tuli oikein nätti ja viihtyisä. Vielä viimeisiä stailauksia on tytöillä suunnittelussa, mutta niinhän niitä pitääkin aina olla. Asunto on myös minulle kohtalaisen hyvä. Se aiheuttaa vain huimausta, ajatuksen tökkimistä ja puheen sekoilua, mutta ei ollenkaan pahimpia mahdollisia oireita.
Kuopus aloitti yläkoulun ja tuntuu viihtyvän siellä. Uudet luokkakaverit, opettajat ja päivärytmit toki etsivät vielä uomiaan, mutta pääsääntöisesti tyttö tulee iloisena ja koulupäivään tyytyväisenä kotiin. Paljon riittää juttuja muutoksista ja uusista asioista, mitä yläkoulussa on alakouluun verrattuna. Itsekin pääsin osalliseksi koulumaailman ihanuuksiin päällystämällä kirjoja. Yritin laistaa homman, koska tiesin että siitä ei hyvä seuraa. En onnistunut, koska tunnollisen äidin vielä tunnollisempi tyttö ei halua joutua opettajien huudon kohteeksi. Ihmettelin, että mistä hän puhuu ja toden totta, ne oppilaat joiden kirjat oli olleet päällystämättä, olivat saaneet opettajalta hurjan huutoryöpyn osakseen. Kuulostaa oudolta! Mutta onneksi iskä oli päällystänyt juuri sen aineen kirjan neidille ja tyttö välttyi huutomyrskyltä.
Minun osakseni jäi sitten ne loput kirjat. Voi jestas mitkä olot sain siitä hommasta. Tuore painomuste yhdessä kontaktimuovin kanssa toi mukanaan iho-oireet, päänsäryn, huimauksen, aivosumun, silmien kirvelyn, näön hämärtymisen, äänen menetyksen ja limaisuuden. Johan siitä olikin vuorokausi, kun tempaisin samat olot. Ne sain, kun isäntä aukaisi keittiössä astianpesukoneen ja itse erehdyin olemaan olohuoneessa. Haluatko arvata miltä tämä tuntuu? Voisin luetella kaikki maailman kirosanat putkeen potenssiin tuhat! Pitääkö arjen olla näin vaikeeta?
Siitäpä tulikin mieleeni, että sainhan minä päätöksen kuntoutustuesta 31.8.2019 saakka. Helpottaa, kun ei tarvitse taas puolen vuoden päästä olla samassa tilanteessa kuin tänä kesänä, mutta onhan tämä yhtä löysässä hirressä roikkumista. Oireet vaikeutuvat jatkuvasti, mutta kun olen kuulemma nuori (hahhah!) ja liian hyvin koulutettu (hahhah!) niin muita vaihtoehtoja ei ole. Työnantaja oli saanut kuitenkin postia, että heidän täytyy yhdessä työterveyshuollon kanssa ilmoittaa miten työhönpaluuni järjestetään. Siinä on taas sellainen mutta, että minulle ei kukaan ole ilmoittanut, että olen töihin palaamassa. Mitähän tämäkin taas mahtaa tarkoittaa?
Edellisen postauksen jälkeen olen käynyt lääkärissäkin. Tapasin foniatrin, joka oli oikeasti kiinnostunut tilanteestani. Hänellä oli aikaa sekä mielenkiintoa kuunnella ja kysellä kokemuksistani sisäilmasairaana. Foniatri tutki jälleen kerran äänihuulet ja äänenmuodostus systeemit. Mitään ei ole tehtävissä ääni ongelmalle, koska terveydenhuollossa ei tiedetä elimistön mekanismia, joka jymähdyttää äänihuulet liikkumattomiksi. Ohjeeksi tuli, että silloin kun ei ole oma ääni, pitää olla hiljaa. Tähän asti olen yrittänyt puhua vaikka ääntä ei olisikaan. Nyt on sekin loppu. Nykyään minulla on enemmän äänettömiä päiviä kuin äänellisiä. Siinäpä saa kanssaihmiset elellä ihan rauhassa. En tule heitä paljonkaan häiritsemään. Puheterapeutilta sain ääniterapiaohjeita. Niitä olen jumppaillut nyt yksin ollessani aina silloin, kun ääni on kotona.
Näillä on taas mentävä mitä on annettu. Foniatri kannusti edelleen pitämään positiivisen asenteen ja otteen elämään. Kyllä sitä on koeteltu, mutta vielä en ole halunnut päästää ilosta irti. On aikoja milloin en osaa muuta kuin nurista, valittaa ja tuoda negatiivisuutta esille, kuten tässäkin postauksessa. Mutta kaiken sen alla on kuitenkin myös positiivisia asioita ja luottoa, että elämä kantaa. Lentokoneen ikkunasta tuijottaessa tuli taas konkreettisesti nähtyä, että olipa pilvet kuinka mustia ja paksuja tahansa, niiden yläpuolella on aina kirkas ja valoisa aurinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti